Poden nyt edelleen viidettä päivää henkistä krapulaa lauantaista, vaikka en edes tiedä miksi, mitään noloja flashbackejä ei ole tullut. Jostain syystä tilanteet joissa ei ole täysin hallinnut itseään (kuten esim. humala) nolottavat. Vaikka jos totta puhutaan, saisin sekoilla melko pahasti, että sen joku humalainen ystäväni muistasi vielä seuraavan viikon torstaina. Sitä kun on vaan niin itsekriittinen kaikessa.

Saan todella harvoin postia töihin, kateellisena katselen työkavereiden lokeroita, jotka pursuavat aina kaikkea mielenkiintoista. Siitä innostuneena tilasin itselleni naapurivirastosta esitteen ja se tuli tänään. Johtuiko sitten tottumattomuudesta työpostiin, menin kuorta avatessa viiltämään peukaloon syvän paperihaavan. Laastarihan siihen oli laitettava ja siitä asti olenkin tässä miettinyt, että kuinkahan paljon kemikaaleja mahtaa olla laastareissa? Ei tuo laastarin pinta niin luonnonmukaiselta vaikuta. Pitääpä selvittää asia jostain. Luultavasti asia ei kuitenkaan ole ketään muuta aiemmin kiinnostanut, laastareita käytetään kuitenkin suht harvoin.

Luonnonmukaisista laastareista tulikin mieleen, että pitäisi käydä Ruohonjuuressa. Asiaa kun olisi sinne muutenkin, mutta huhujen mukaan siellä on lisäksi töissä söpö myyjä. Hehe.

P.S. Tiedän että valtaosa blogin lukijoista haluaa tietää mitä päädyin tekemään maanantaina? En lähtenyt jumppaan enkä opiskellut. Tiskasin ja vastasin KAHTEEN sähköpostiin. Ja siinä se ilta sitten menikin.